Nyt sanotaan hei hei Vuodatukselle ja lähdetään aidan toiselle puolelle ihastelemaan vihreämpää ruohoa.

Eli jos vielä joku haluaa Cookie Monsterin juttuja lukea, niin ne jatkuvat osoitteessa http://www.cmonsterblog.blogspot.com/

Minulle ei luovuutta kamalan suurella kauhalla liene annettu, on menny enemmänki tuota huumoripuolta

Mutta nyt on tuotu julki meidän lähistön Koivusaaren suunnittelun ideakilpailun sato. Aika monet ehdotuksista ei herätä minkäänlaisia tunteita; jotkut ärsyttävät asetelmallaan, jossa saaren pinta-alaa pitäisi kasvattaa huimasti jotta kaikki pytingit saataisiin mahtumaan.

Hauskimpana pidän kyllä Taikavuorta, joka on aika wow. Hyvänä puolena myös se, että saaresta ei tulisi mahdottoman kokoista. Eri asia sitten mistä materiaalista tuo rakennettaisiin ja miten sen ulkonäkö ympäristön vaikutuksesta ajan kuluessa muuttuisi. Mutta hauska silti.

Alla esimerkki liian leveästä suunnitelmasta (Vesireittejä), jossa on liikaa myös pieniä saaria isoine rakennuksineen. Melkeinpä tuo Taikavuori istuu ympäristöönki paremmin. Niinku mun mielestä. Kauanhan siihen menee ennenku tuonne edes mitään ruvetaan rakentamaan, jos edes ruvetaan. Asemakaavoitushan ei välttämättä edes mene läpi.

Cookie Monster puuhaa edelleen muuttoa Bloggeriin; toivottavasti jo tällä viikolla uskallan paljastaa uuden blogin maailmalle  Eipä se tule kummosempi olemaan kuin nykyinenkään, mutta hakee muotoa. Hakee sitä kyllä varmaan vielä julkistamisenkin jälkeen. Toivottavasti se ainakin pelittää paremmin kuin tämä vuodatus.

Onneksi on jo perjantai. Jostain kumman syystä tämä viikko ei ole tuntunut yhtään normaalia lyhyemmältä, vaikka yksi vapaapäivä tuossa välissä olikin. Puistattaa ajatellakin miten monta kokonaista, viiden työpäivän, viikkoa on jäljellä ennen seuraavaa viikonlopusta poikkeavaa vapaata. Tuskin maltan odottaa neljän päivän hiihtolomaani, joka koittaa heti ystävän häiden jälkeen maaliskuun alussa :)

On kai taas se aika kuukaudesta tai jotain, kun ei meinaa millään viittiä aamulla nousta. Mieluiten jäis vaan untuvapeiton alle ja silittelis vieressä kölliviä, aamu-unisia kissoja. On ne vaan niin söpöt ku nukkuvat oikosenaan ihan mun lantiossa kiinni; koita siitä sitten herätyskellon soiton jälkeen kömpiä pystyyn!

Ihan vielä ei taida olla kuherruskuukausivaihe kissojenkaan kanssa onneksi ohi, kun en niille vielä ole koskaan oikeasti suuttunut vaikka sen verran usein ne saa kunnon sotkua aikaan. Uusi villitys on kenkätelineessä leikkiminen, jonka seuraukset näette kuvassa. Tietty ne esittää muka vaan etsivänsä tuota mustaa hiirtä, mutta kyllä siinä taitaa jotain pientä kiusantekoakin olla mukana... ;)

Sitä vielä, että harmittaa ihan älyttömästi tämä plussakeli! Miksi piti eilen tulla sitä lunta kun nyt on heti pari päivää lämmintä perään? Ei mitään järkiä. Ja liian märkää. Taidanki huomenna käydä ulkona vaan sen verran, että saadaan ruokaa kaappiin ni voi sitte loppupäivän olla lämpimässa - ja kuivassa - sisällä :)

Monena päivänä on ollut tarkotus laittaa vuoden 2009 mahdolliset tavoitteet ja toiveet ylös, mutta niin se aika vaan on mennyt rumpuja paukutellessa ja bassoa näppäillessä ;) Onpahan ollut vapaa-aikaa tuollaiseen kivaan eikä siitä iänikuisesta lomattoman putken väsymyksestä ole vielä tietoakaan. Olen ihastellut myös tätä pakkasjaksoa joka hellii koko maata, Helsinkiä myöten. Nyt kun vielä saataisiin sitä luvattua lunta. Viime perjantaina nappasin kuvan bussipysäkin lasiin huurtuneista tähdistä - kuva palveleekin nyt puhelimen taustakuvana - ainakin kevääseen saakka!

Tavoitteita:

• tehdä jotain kivaa ja odottamisen arvoista joka kuukausi, vaikka joka viikko! (sen sijaan että odottaa jotain 4 kk päästä tapahtuvaa)
• vaihtaa työpaikkaa viimeistään syksyllä
• aloittaa italian opiskelu ja/tai osallistua espanjan keskustelukurssille

Toiveita:

• olla edelleen rakastettu ja rakastaa
• löytää oma paikkani tässä maailmassa

Niin, ja pienempänä tavoitteena on myös muuttaa blogi tuonne Bloggeriin - kuten niin moni muu onkin jo tehnyt. Se tapahtuu sitten kunhan on aikaa laittaa uuden blogin ulkoasua kuntoon ja tutkiskella vähän myös itse Bloggerin käyttöä.

***

Uusi vuosi alkoi mukavasti kaveripariskunnan luona, Tapiolan tornitalon katolla lasillinen cavaa kädessä ihastellen pääkaupunkiseudun ilotulituksia joka ilmansuunnassa.
Katolta oli miltei 360 asteen näkymät ja oli huomattavasti mukavampi vain katsella paukkuja kuin lähetellä niitä ite taivaalle. Alku- ja loppuilta laulettiin ja soitettiin bändissä :)

Mukava oli myös neljän päivän viikonloppu, jonka sain kun pidin perjantain vapaata :) Jos on arkipäivänä vapaalla, niin tuntuu kuin aikaa olisi enemmän kuin tavallisena lauantaina; mikähän siinä on? Kumminkin, vietin mukavat kolmisen tuntia itsekseni kävelemällä Ruoholahteen ja takaisin Lauttasaaren outlettien kautta kipakassa pakkassäässä. Mutta mikäs siinä kun aurinko paistoi ja päällä oli luottountsikka, joka on viime vuosina ollut aivan liian vähällä pidolla leutojen talvien vuoksi.

Töihinpaluu on sujunut normaalia hitaammin tuon - ah niin ihanan - Loppiaisen takia (eikä kyse ole sarkasmista), mutta tarpeeksi tylsää on jo ehtinyt olla. Niinkin paljon, että päällimmäisenä ajatuksena on viime päivinä ollut jo kesälomasuunnitelmat. Meinataan lähtä reissuun jo toukokuussa kun ei me kuitenkaan kesäkelien perässä olla matkustamassa niin säällä ei ole niin väliä.

Mutta sitä ennen nautitaan vielä kynttilänvalosta, kuumista juomista sekä hetkistä viltin alla leffoja ja sarjoja katsoen niin kauan kuin kelit antaa myöten!

Kiiruhdan tänään töiden jälkeen tekemään jotain mitä piti tekemän jo viime viikon maanantaina. Sillon oli henkkarit hukkunu jonnekin enkä näin ollen saanut vietyä suunnitelmaa loppuun.

Kuva: Veripalvelu

Eli meinaan luovuttaa verta kolmannen kerran tänä vuonna. Illalla voin sitten oikein syyn kanssa herkutella ravintelissa kun päästään seurustelemaan reilu vuosi sitten Jenkkeihin muuttaneiden ystävien kanssa ihan nokakkain. Pitäähän sitä verta sitten vahvistaa :)
Joulun alla olisi ollut eka joulu kahteen vuoteen kun en ollut lomaa nuhassa, mikä on usein estänyt luovutuksen. Oltiin kolmestaan iskän ja D:n kanssa Oulun Veripalvelussa ja minun tehtäväksi jäi vaan odottaa kunnes he saivat pussillisensa valmiiksi.

Mutta tänään kannan minäkin korteni kekoon, käykäähän tekin :)

Kotona ollaan taas, ja huomenna on edessä paluu työmaalle :( Onneksi aamuja ei ole kuin kolme ja sitten saa taas vetää henkeä neljän päivän viikonlopun ajan.
Viikon loma meni ohi hujauksessa eikä olisi ollut pahitteeksi viettää muutama päivä lisää Rukan mökillä lööbaillen. Mutta kerettiin sentään kolmeen otteeseen saunoa reissun aikana ja hyvin tuli syötyä sekä mökillä että Oulussa. Herkkujakin syötiin, mutta ei koskaan ähkyyn asti mikä on itse asiassa ihme, sen verta herkkusuu kyllä olen. Kai se helpotti, ettei enää vuosiin ole oikeastaan koskaan tehnyt mieli syödä suklaata.

Matkustaminen kissojen kanssa oli sitä mitä luulinkin: paljon miukumista ja maukumista, kassissa pyörimistä pakoreittiä etsien ja myös jonkin verran ärtyneitä kanssamatkustajia lentokoneessa. En vaan voi ymmärtää mitä hyötyä voi olla siitä, että katsoo meitä vähän väliä olkansa yli vihaisesti, koska kisut maukuvat penkin alla. Luulivatko ne, että me kopautetaan pikkusia jollakin päähän jotta saadaan ne hiljaseksi? Mua niin ahdistaa tuollasten eläinvihaajien asenne!

Mutta inhoista ihmisistä huolimatta, Penny & Peanut selvisivät matkoista kommelluksitta, eikä mitään vahinkoja kuljetuskassissakaan sattunut. Vähän väsyneitä matkustuspäivien jälkeen olivat, mutta nukuttuaan kunnon unet olo oli jo paljon parempi ja jaksoivat innokkaasti tutkia uusia ympäristöjä. Mökillä varsinkin, kisuista kuoriutu hurjia metsästäjiä ja rappuset parvelle oli ahkerassa juoksuharjoituskäytössä.

Näköjään joku on eri mieltä edellisessä postauksessa mainitsemastani kiltteydestä. Pussukka odotti töihin tullessani näppiksen päällä. Mutta pienen gallupin jälkeen tuloksena oli koko kerroksellinen tuhmia työntekijöitä, joten ehkä tuon (hairahtaneen) tontun mielipiteen voi jättää huomioimatta.

Varsinkin kun toinen tonttu toimitti muutamaa tuntia myöhemmin joululahjan:

Kyseessä firman uuden brändin mukaan värjätty muki, joten nyt on Iittalan mukeja kaksin kappalein tuossa työpöydän murkalla. Mukin ideana on myös vähentää ruokalan (ja kahviautomaattien) kertakäyttökuppien käyttöä. Tavoitteena on, että jokainen ottaisi tavakseen tuoda lounaalle ja kahvitauolle oman mukinsa. Minähän olen kiikuttanut mukia mukanani siitä asti kun taloon tuli. Ollaan sitä niin edelläkävijää että ;)

Kuvat ovat suttusia ku en osaa oikein vielä tuota puhelimen kameraa käyttää... Ja eihän parilla megapikselillä vielä ihmeitä saada aikaan muutenkaan. Mutta yllä siis pakkaus, jossa muki tuli.

***

Minä lähen huomenaamulla kissoineni ja miehineni pohojoseen lomalle, joten talvikuulumisia seuraavan kerran kun palataan reilun viikon päästä kotia.
Toivotaan, että kaikki on ollut kilttejä, jottei kuusen alla aattona odota toivottujen lahjojen sijaan vain pussi papanoita.

Hauskaa Joulua!

Olen ollut tänä vuonna kiltti, mutta pukki voi tietenkin olla asiasta toista mieltä. Ehkä tonttu on yllättänyt minut heikkona hetkenä (joita ei kyllä ole pahassa mielessä ollut muistaakseni tänä vuonna enempää kuin kaksi) ja laittanut ruksin väärään sarakkeeseen.

Mutta jos nyt kuitenkin oletetaan että Joulupukin saamat tiedot ovat oikeita, niin halusin kertoa mitä olisin toivonut jos olisin saanut pukille kirjeen postiin:

• Kauniin haudutus-teekannun.
  Olen nyt reilut kaksi vuotta sinnitellyt ilman teekannua jossa vois hauduttaa teen. Varsinkin näin talvella tee lämmittää sekä mieltä että ruumista. Eva Solon takkiversio ois hieno.

Kuva: FinnishDesignShop

• Pehmoiset villasukat.
  Itetekemät tai ostetut; ei väliä. Olisi ehkä joulun paras lahja. Muutama pari sukkia on kyllä kotona, mutta niin pahasti reikiintyneenä, että ne pitäisi päästää eläkkeelle.

Kuva: Helena-Talo

• Lunta.
  Olisi kiva saada valkoista tänne eteläänki, jotta ois mukavampi palata joululomalta kotiin. Sais tupruttaa niinku sillon joku aika sitte.

• Puhtaat valkeat lakanat.
  Liinavaatteet on meillä kaikki ikivanhoja; lisäksi ne on kaikki kirjavia, mistä syystä simppelit ja yksiväriset olis nyt pop. Kuten Finlaysonin Uni-lakanasetti.

Kuva: Finlayson

• Matka jonnekin.
  Kuten vaikka kokemaan New York City keväällä. Voishan siellä vaikka juhlistaa D:n ja minun suhteen nelivuotispäivää :)

***

Ylihuomenna lähetään Ouluun, ja ens tiistaina yksi joulutoiveistani ainakin toteutuu, sillä sillon ajetaan koko konkkaronkka Rukalle = näkee vihdoin kunnolla lunta! Toiseksi viimeistä työpäivää viedään ja rupeaa jo jännittämään matkanteko kahde kissan kanssa... 

Päivä alko huonosti, muuttui paremmaksi heti kun pääsin työpaikalle (on hyvin harvinaista että päivä paranee töihin saapumisella) ja vajosi huonoimmasta huonoimpaan jo ennen lounasta. Aikamoista tunteiden vuoristorataa on ollut, eikä päivä ole vielä edes puolessa.

Nooh, ei tässä mistään maailmaa kaatavasta kyse ole kuitenkaan, mutta pannuun kyllä ottaa.

* Heräsin ekstra-aikasin päästäkseni töistä suoraan kivalle jumppatunnille: unohdin jumppakamat eteiseen.

** Mieltä piristi työpaikan joulupuurotilaisuus aamutuimaan missä jaettiin myös secret Santa -lahjat: sain pullon Leijona-viinaa, viitaten työpaikkaani (olen siis contractorina) ;)

*** Alakulon niitiksi kuitenkin tuli sähköposti klo 10.36, jossa kerrottiin etten läpäissyt tulkkauskoulutuksen soveltuvuuskoetta...

Tämmönen päivä siis tänään, vieläköhän sitä jotenkin vois huonontaa? Parantaminen on onneksi helppoa kun makaa jo kuopan pohjalla. Työkaveri jo ehdottikin Leijona-pullon korkkaamista, mutta taidan kuitenkin vain psyykata itteäni tämän iltaisella GH World Tour -sessiolla :D

Otsikon kysymys on muuten suunnattu kaikille lukijoille; apu on enemmän kuin tarpeen. Tietty tällä hetkellä mietin vaan Stockan myyjäksi hakemista, kun ei nämä omaa koulutusta liippaavat yritykset tuota toivomaani tulosta. Tämänpäiväistä hylkäystäkin enemmän kirpaisi taannoinen tekstityshomman pieleen meno. Voi kunpa voisi palata ajassa taaksepäin, ja kuitenkin tietää ne asiat mitkä nyt tietää, jotta onnistuisi testikäännöksessä paremmin!

Eilen meillä oli kotona pikkupotilas. Tai ei nyt niin pieni edes; roikale painoi kuulemma punnituksessa 3,15 kg! Peanut kävi eläinlääkärillä D:n kanssa iltapäivällä ja vietti alkuillan nuokkuen korissaan. Mukavaa asentoa näytti olevan aika vaikea löytää; normaali istuminen ei kai ollut kauhean kivaa. Aika nopeasti poika kuitenkin anestesiasta toipui ja yhdeksän aikaan illalla oli jo täysi hönkä päällä. Toisessa etutassussa ollut side (tiputuksen takia) piti heti järsiä pois, joten nyt sitten näkyy toisen ajeltu sääri. Kaikkein ikävintä eilisessä oli lääkärin ohjeiden noudattaminen; ruokaa ei Peanutille saanut antaa ennen tätä aamua. Voi sitä keittiössä ravaamista ja ruokapaikan tarkistamista. Ja ei, ei siellä vieläkään ole mitään muuta kuin vesikuppi :( Pettymys oli silminnähtävä. Aamulla kun annoin nappuloita, niin niitä vedettiin sellaista tahtia ääntä kohti, että ei edes puremaan ehitty. Onneksi palat on niin pieniä ettei suurta tukehtumisvaaraa kuitenkaan ole. 

D sai onneksi ottaa tän päivän töistä vapaaksi, ja seuraa näin Peanutin touhuja kotona jotta vältyttäisiin liialta alapään nuolemiselta ja remuamiselta. Vessaakin pitää siivota tavallista useammin, jotta tulehduksen riski pienenisi. Kyllä se kaveri siitä nopeasti toipuu, I'm sure of it.

*Tähän tulisi söpö kisukuva jos joku olisi ottanu oikean USB-piuhan mukaan työpaikalle kuvan saadakseen... EDIT: saatiinhan se kun kotiin pääsin. Eikä se edes ollutkaan mitenkään onnistunut kuva :(

Olin varannut leikkausajan tammikuun toiselle päivälle, mutta sitä jouduttiin aikaistamaan muutamalla viikolla, sillä pojulla on ollut tytöt mielessä viime aikoina vähän turhan paljon. Siksi kai se on niin mielellään munkin sylissä makoillut rapsuteltavana. Toivotaan, että haavat paranee aikataulussa (n. 10 päivää) ja ilman komplikaatioita. Edessä on kuitenkin kissojen ensimmäinen lentomatka jo viikon päästä lauantaina, ja ensimmäinen viikko poissa oman kodin turvasta. Siihen ei kyllä lisästressiksi enää mitään terveysongelmia haluta.

*Muodista kiinnostuneet, tsekatkaa Mintun blogi, jossa on taas hieno arvonta.