Viimenen viikko on taas ollu hiljanen blogissa, mutta sen ulkopuolella on ehtiny tekemään ja sattumaan vaikka mitä ja tänään jatkuu sama tahti.

• viikko sitten firman jokavuotinen kevätlounastelu
• pe-ilta junassa gradun seurassa Ouluun
• löysin mekkoihanuuden jota kelpaa pitää valmistujaisissa (ja joka sopii ku nakutettu mun manoloihin :) ) vaikken publiikkiin ehtinykkään (olis muuten tänään...)
• äitienpäivä kotona äitin tykönä
• tiistaina lääkärireissu kummastuttavan rintakivun takia: diagnoosina revähtäny lihas kylkiluiden välissä ja hoitona viikon liikuntatauko sekä tulehduskipulääkekuuri. Mitenkähän mä tuommosenki vaivan oon hankkinu?!
• uusin Marie Claire kuoriutu Ameriikan paketista :) ja sain lukea sen ylhäisessä yksinäisyydessä kun D oli koko päivän ja illan ryhmähengennostatusreissulla Nurmijärvellä
• keskiviikkona yhdet lattet kaupungissa kamun kaa (joka lähtee ens viikolla 10 päiväksi Nykkiin!)
• toissayönä nukuttiin kahessa osassa, ja liian vähän jäkiksen takia, onneksi me sentään voitettiin!

Tästä eteenpäin:

• lyhyehkön työpäivän jälkeen tänään Heurekaan ekaa kertaa elämässä, ja vielä ilmaseksi D:n avecina ku niillä on siellä työpaikan get together :) Illallinenki tiedossa samaan piikkiin :D
• viikonloppuna normaalin kodinhoidon lisäksi gradua gradua ja gradua... pitää saada valmiiksi JA kansiin ennen kuun loppua!
• haluaisin kyllä myös käydä leffassa ja nauttiakin viikonlopusta, mutta saattaa jäädä kesäkuulle :(

***

Libbykin on vielä meillä kotona, todisteena taas tuoreet naarmut kämmenselässä ja reikä etusormessa. En vaan halua antaa periksi ja olla kokeilematta koskettaa toista. Mutta luulis että olisin jo oppinu... Kiitos kamalasti kaikille jättämistänne kommenteista, oli ihana huomata että on muitakin kuin minä jotka ajattelevat samoin meidän tilanteesta. Parempaa kohti toivottavasti kuitenkin mennään!

Kun vihdoinkin, monen vuoden haaveilemisen jälkeen, pääsin tutustumaan Isoon Omenaan meren tuolla puolen vuonna 2005, olin onnesta soikeana. Asiaa autto tietty rakastuminen D:hen, mutta olihan se kaupunkikin aika hieno. Enivei, piti kertomani, että siellä kuulin ekan kerran ihanaisen Gavin DeGraw'n musiikkia ja hankin hänen ekan levynsä heti samana keväänä kuunteluun. Tykkäsin kyllä mielettömästi siitä jo ekalla kuuntelukerralla, vaikka eihän kyseessä ole mikään kamalan erilainen singer-songwriter kuin muutkaan, mutta jollakin tavalla ainakin minua kovasti miellyttävä tyyppi :) Biisit on tarttuvia, ja sanoitukset tarpeeksi viehättäviä että niitä kestää kuunnella enemmänki ku kerran.

Vitsi kun tuli pitkä höpötys tuohon alkuun kun tarkotuksena oli vaan kertoa mitä kuuntelen juuri nyt: Gavinin uutta levyä joka ilmesty Suomessa eilen! Eka sinkku onkin soinu jo radiossa viikkotolkulla, mutta kyllä minä ainakin (joka en paljo nykyään radiota kuuntele) jaksan luukuttaa sitä vielä iPodiltakin. Sujuu tää kuvan(kämmäily)käsittelykin vähän mukavammin töissä kun Gavin lirkuttelee korvaan ;)

Ihan muuta mukavaa mitä on tässä sattunu, niin D hankki kuin hankkikin itelleen iPhonen kolhon kommunikaattorin tilalle. Tästä seuras sitte kivaa mulle, sillä eihän D enää iPod Touchiansa tartte kun puhelimessa on yhtä paljo tilaa musalle ku pelkässä soittimessaki (kai). Touch sai odottaa käyttöönottoa kyllä monta viikkoa, koska en halunnu ruveta kulettaan sitä laukussa kaiken muun ryönän keskellä ennen ku löytyy sopiva suojapussukka/kotelo soittimelle. Tällanen sitten tuli postissa muutama viikko takaperin:

Ihanan vaaleenpunanen ja vielä nahkaa, kyllä nyt kelpaa soitella ja kattoo videoita (työmatkat on sujunu hyvin sukkelaan ku rautatieasema-työ -välillä ehtii just kattoo yhen jakson Sinkkuelämää!)

Vielä pitää mainita yks ihana amerikkalainen juttu, tai oikeestaan hauska: 30 Rock. Kannattaa tsekata, tulee nyt Suomessa Subilta maanantaisin kello 20. Taidetaan olla ekan kauden puolivälissä jo menossa, mutta kyllä kärryille varmaan vielä pääsee. Jos tuntuu ekan jakson jälkeen ettei nappaa, niin suosittelen kattomaan vielä muutaman koska sarja vaan paranee sitä mukaa ku alkaa tuntemaan eri hahmot!

***

Vähän turhan hiljasta on ollu meikäläisen postailu viime aikoina, johtuu lähinnä työkiireistä (ei oo paljo luppoaikaa jos meinaa saaha hommat tehtyä), murheista Libbyn suhteen ja vetämättömästä olosta (siite/katupölyaika). Me ollaan nyt sitten tehty päätös, että annetaan Libby takasin eläinsuojeluyhdistykselle. On jo tässä vaiheessa selvää, että rohkaistuakseen Libby tarttee kissakaverin ja ehkä myös ulkoilumahdollisuuden, joista kumpaakaan me ei voida tällä hetkellä tarjota. Myöntävät yhdistykselläki että tekivät virheen kun antoivat näin aran kissan ainoaksi kissaksi. Nyt sitten vaan odotellaan millon tulevat seuraavan kerran sieltä Lahdesta tänne Helsinkiin jotta voivat hakea Libbyn pois. Tää asia surettaa mua ihan vietävästi, mutta toivon että Libby löytää uusia kissakavereita ja joku ihana ihminen adoptoi sen pian. Libby on kyllä mun mielestä kaikkein kaunein kissaneiti kaikista niistä kissoista joita yhdistyksellä nähtiin. Kyllähän jonkun muunkin on pakko ihastua siihen.

Ei me vaan voida pitää kissaa joka ei anna koskea; ei Libbyä voi ottaa mihinkään mukaan, ei voi viedä ulos kun ei saa pistettyä valjaita päälle, ei voi viedä eläinlääkäriin tarvittaessa kun ei saa kiinni. Mutta muuten Libby on kyllä leikkisä, utelias ja kovin puheliaskin, ja niin kovin nätti. Uskon että joku saa siitä vielä ihanan lemmikin, joku sellainen joka ei edes kaipaa sylikissaa tai jolla on jo muita kissoja joitten kanssa Libby pääsee leikkimään ja juttelemaan. Nyt rupee itkettään kun edes ajattelee tätä... Niin surullista :(

Kuvassa sunnuntaina leipomiamme Sugar Cookieseja; D halus kuorrutteella leikkiessään lähettää kaikille lukijoille viestin ;)

***

Munkkeja, simaa, ilmapalloja, karkkia ja kuoharia kohti mennään. Kunhan tästä työpäivästä selvitään kunnialla niin pääsee kotiin vatkaamaan ja vaivaamaan. Tiedossa pienimuotoiset seitsemän immeisen vappukotipirskeet, pääohjelmanumerona munkinpaisto :) 

Illalla saatiin ostokset tehtyä, joten tänään ei tartte enää ryysikseen lähtä, vaikka olihan tuota kyllä eilenkin ja tavaratki piti hakee kahesta kaupasta ku ekassa ei ollu edes yhtään hiivapalaa jälellä! Vähän tuo illan herkkujen määrä kauhistuttaa kun en ole viikkoon päässy jumpalle erinäisistä syistä johtuen. Huomiselle on pumppi varattuna joten hillitysti mennään juomapuolen kanssa jotta ei tule krapulapäivää niinku viime sunnuntaista. (hups, tulipas paljastettua yksi syy miksi jumpparintamalla oli sunnuntainaki harvinaisen hiljasta... hyvä ruoka + hyvä viini ja alkudrinkki + harvinainen seura = unohtu juoda vettä)

Niin, ja kesäkausi tuli korkattua silläkin lailla, että vappuaaton kunniaksi jalkaan pääsivät ekaa kertaa omat ihanaiset valkoset Converset :D

Kivaa aattoiltaa ja nautinnollista ekstravapaapäivää töistä kaikille (ainaki Suomessa asuville)!

• kypsyysnäyte, mutta ompahan nyt tehty, ja pitäs mun mielestä kyllä läpiki mennä. Jos ei ni ens kuussa uuestaan
• yksi gradun lähdekirja on kummasti kadonnu yliopiston kirjaston säilöistä kun sitä ei mistään löytyny ja ois pitäny tarkastaa sen tiedot lähdeluetteloa varten

• pieni shoppailutuokio Arabia-Iittala-Hackman -tehtaanmyymälässä :) Tuloksena pari vihreäkahvaisia keittiöveitsiä ja 2 siniturkoosia pikkuKartio-lasia
  
• halit kahdelta ystävältä
• kolmen ruokalajin juhlaillallinen italialaisessa suosikkiravintelissa parhaassa seurassa Duussin ja toisen kamun kaa
• vikan Potterin luku loppuun junassa, pienessä punkkupöhnässä ;)
• nyt väsyneenä, janoisena (täytyy saada vettä!) mutta ah niin onnellisena ja hivenen helpottuneenakin kotona

Olen viime aikoina nähnyt kamalan paljon unia. Tai siis herännyt monena aamuna niin, että muistan tismalleen mitä unessa tapahtu. Viime yö ei ollu tässä suhteessa poikkeus. Hassua unessa oli vaihteeksi sen todenmukaisuus, kun usein unissa ollaan ihan eri sfääreissä ku oikeessa elämässä.

Unen siivittämänä käytin täällä töissä hetken etsiskellessäni sopivaa YouTube-pätkää tähän kirjotukseen ja siinä samalla tuli jotenkin huomattavasti piristettyä väsynyttä tiistaiaamua. Unessa olin taas takasin töissä Disneyllä ja taas ekaa päivää. Kauhea härdelli ja asunnoksi oli annettu oma punkka isossa salissa joka piti jakaa kahdenkymmenen muun työntekijän kanssa, jaiks. Kaiken kukkuraksi paperisotkujen selvittelyyn meni niin paljon aikaa, että olin myöhässä jo ekana päivänä :( Havahduin sitten unesta tuohon myöhässäolemisen tunteeseen ennen kuin herätyskello oli edes soinu. Yksi harmitus unesta jäi: en tiedä missä olin tuolla kertaa töissä. Sen ainoan oikean kerran kun olin Disneyland Resort Parisissa töissä sain kaupata kamaa Geppetton myymälässä Fantasylandissa; ai sitä ihanaa työasua! :D

Jostain syystä on tullu hoilotettua jo pari viikkoa tuolloin 2004 tutuksi tullutta paraatibiisiä, mutta aina vaan yhtä ja samaa kohtaa kun ei meinaa enää muistaa miten se oikein menikään... Nyt sen taas muistaa kun katto tuon alla olevan klipin :) Toiveissa on päästä puistoon ekaa kertaa oikeaksi asiakkaaksi vielä tämän vuoden puolella, fingers crossed!

Kattokaa ja kuunnelkaa, siitä tulee hyvä mieli!

Töihin on selvitty harvinaisen vähäunisesta viikonlopusta huolimatta! Perjantai ja alku lauantaista tuli vietettyä ah niin rakkaassa Turussa ihanien ihmisten kanssa :) Kunhan olin ensin saanut kommentteja graduuni proffalta (meni muuten paremmin kuin odotin, kyllä monsterista vielä maisteri saadaan), päästiin syömään kamun kanssa opiskelijalounas Educariumilla mistä sitten pääsin heittämään reppuni yöpaikkaan pois selkää painamasta.

Iltapäivää jatkoin shoppailemalla keskustassa, missä järkytyksekseni koko Sokoksen talo oli ihan levällään ja Hansakorttelistakin lähes koko torin puoli työn alla! Ei saa vierailijaa noin järkyttää että tutut asiat pannaan uusiksi ilman että mulle kerrotaan :( Välipalaksi sain salaattia Café Brahessa samalla hinnalla saa muuten enempi salaattia Café Esplanadissa hyvässä seurassa. Iltaohjelma alkoikin sitten seittemän jälkeen teellä Lehmässä missä istuttiin jonkin aikaa Duussin kanssa, mutta tokihan sitä piti sitten paikkaa vaihtaa kun Turkuun asti olin tullu, ettei vaan jää yhessä baarissa istuskeluksi ;) Edisoniin meidän tie vei, mistä jatkoimme sitten erikseen: Duussi yöpuulle ja minä yöpaikkani asukin kanssa Castleen. Siellä oli kamun työporukkaki ja muutaman shottikierroksen jälkeen oltiin jo ihan valmiita humppaamaan eikä kyseisestä irkkupubista sopivaa tanssilattiaa löytyny. Porukan keski-iän ollessa hyvinki paljon lähempänä neljääkymmentä kuin kahtakymmentä, paikaksi valikoitu paikallinen tanssiravintola.

Monsteri astui paikkaan nyt ensimmäistä kertaa, ja heti toiseen kerrokseen noustuaan oli vakuuttunut siitä että nyt oltiin ruotsinlaivalla. Pöydät tuoleineen, Tauski vetämässä lavalla, porukka pareittain tanssimassa ja paikallaolijoiden (lukuunottamatta henkiläkuntaa) keski-ikä siellä 40 paremmalla puolella. Eikun pikasesti takas alakertaan missä ei tarvinnu joka hetki pelätä että joku liimaletti tulee hakemaan tanssimaan, mistä etiketin mukaan ei kai kauheesti sais kieltäytyä... Jos joku ei vielä tunnistanu paikkaa, niin Galaxiinhan sitä oltiin päädytty. Alakerrassa oli joku muka-cool disko, nimeltään Kooma. Aika rauhallista meno olikin, varsinki tanssilattialla missä olijat pysty laskemaan yhen käden sormilla vaikka kello oli jo yli 1. Me kuitenki reippaina tyttöinä vietettiin sitten loppuilta tanssien kasarihittien tahtiin ja lähdettiin suoraan tanssilattialta nukkumaan niinkun mun hyvän-illan-filosofian mukaan pitääki. viimeisenä biisinä Venus by Bananarama, kuka muistaa?!

Kaiken kaikkiaan oikeinki mukava viikonloppu, mitä nyt unta tuli tälle vanhukselle vähän liian vähän ;) Lauantain bagel-brunssin jälkeen hyppäsin junaan ja saavuin kotiin jo ennen puolta neljää. Ehdittiin vielä treffeille D:nkin kanssa ennen nukkumaanmenoa, käytiin kattomassa Sweeney Todd.

D oli vähän haluton lähtemään juuri tuota leffa kattomaan, musikaali kun on. Yleensä mulle menee nuo laulettavatki leffat, mutta tällä kertaa se vähän häiritsi. Tarina oli hyvä ja näyttelijät myös, mutta suurin ihanuus elokuvassa oli taas visuaalisuus, niinku Tim Burtonin leffoissa yleensäkin. Jotenkin vain huomasin toivomani, että esiintyjät lakkaisivat laulamasta...

Kiitos vielä ihqut Tursun kamut ihanasta viikonlopusta! :D Nähhään taas ens viikolla kun pitää tulla sinne tekeen sitä kypsäriä...

Hiljaista on ollut monsterilandiassa viimesen viikon. Aika on menny turhankin nopeesti ja töissäkin on riittäny hommaa; enää ei ehi paljo bloggailemaankaan ;) Töistä suoraan Motivukseen kolmena päivänä viikossa ja ne kaksi jäljelle jäävää arki-iltaa haluaa sitten vaan olla sohvalla kullan kainalossa. Aika nopeasti päivät tuolla kaavalla ohi huristaa.

Sain viime viikolla vihdoinkin valmiiksi pitkään työn alla olleen dvd-käännöksen tutuille ja sen tiimoilta vierähti sitten lauantaipäivä Pirkanmaalla nauhottamassa kääntämääni tekstiä tietokoneelle. Mukavaahan se oli, tunnen kyseisen pariskunnan jo reilun kolmen vuoden takaa ja ovat kyllä niin sydämellisiä ihmisiä että. Pitkän päivästä teki lähinnä matka heidän kotiinsa, kun Helsingistä yhdensuuntanen matka bussilla kesti hiukan yli 3 tuntia.

Reissut ei tuohon sitten loppuneet, vaan huomenna aikasin aamulla on edessä lähtö Turkuun. Onneksi reissun ikävin osa, eli gradupalautteen haku proffalta, on jo heti aamusta ettei ihan koko perjantai mee sen takia pilalle. Jos vaan suinkin jaksetaan, niin illalla ois tarkotus käydä vähän humppaamassa Turun yössä kun edellisestä kerrasta on jo niin kauan etten tarkkaan edes muista millon se oli! Kotiin tuun kuitenkin jo lauantaina päiväsaikaan, voitas D:n kanssaki tehä jotain viikonloppusuunnitelmia normaalien siivouksen ja kauppareissun lisäksi :)

***

Otsikkoon viitatakseni haluan kertoa mikä pöpö meillä parhaillaan kotona jyllää: no mopokuume tietenki! Pahiten taudin kourissa lienee D, mutta kummasti mopoista puhuttaessa mullakin herää vanhat, piilossa odotelleet ajatukset oman moottoripyörän laitosta taas uudelleen. Fiksuahan mopon hankkiminen tai omistaminen ei missään nimessä ole, ei taloudellisesti eikä fyysisesti. Mutta silti ajatuksesta on hankala päästä eroon. Niin paljon tämä minua on viime päivät vaivannu, että oon jo ettiny netistä sopivahkon hintasia käytettyjä pyöriä, kun ekaksi pyöräksi en halua (eikä ole varaakaan) hankkia uutta pyörää. Tietty en oo tarpeeksi laskelmia tehny vielä tietääkseni onko edes 8 vuotta vanhan pyörän osto mahollista. Jos sen pyörän hankkisin, niin varmaan tämmösen

Malli miellyttää silmää, ja toisaalta tuo on juuri sellainen pyörä millä ajoin kortinki aikoinaan. Tuttu siis, ja tarpeeksi pieni tällaselle aloittelijatytölle. Mutta kuitenkin tarpeeksi iso ettei jää muitten jalkoihin. Kuvassa siis Honda CB500.

D harkitsee ihkauuden pyörän ostoa, tietty sillä on vähän parempi työ ja tulot kuin mulla, joten siitä vaan. Pikkasenhan tää aika nyt on huono, kun jalka ei oo vielä kokonaan parantunu viime vuotisesta onnettomuudesta joten mun tunteet tässä asiassa on aika ristiriitaset. Toisaalta oon ihan järkyttävän huolestunu D:n hyvinvoinnista, toisaalta taas näen jo sieluni silmin meidät pyörän päällä ajamassa Suomen kauniissa suvessa pitkin ja poikin Suomea. Alla tämän hetken ykkösvaihtoehto D:n pyöräksi: Triumph Speedmaster. (sori kuvan laatu on ei oo paras mahollinen)

Tuo on kyllä järkyttävän hienon näkönen pyörä!

Sinänsä mopon hankintaa puoltaa se, että autoa meillä ei ole ja yleinen liikkuminen hoituu kohtuu sujuvasti julkisilla ja polkupyörällä, joten mopo olis ihan puhtaasti harrastusvehje. Tietty sillon ei tarttis enää vuokrata autoa Juhannuksen mökkireissua varten ja Tampereellekki vois kesällä hurauttaa mopolla. Ja tietty Turkuun viettämään mukavaa kesäviikonloppua :) Ja jos mopo ei meidän kahden hengen talouden raha-asioita pilaa, niin mikäs siinä. Saa nyt vaan nähä tuleeko meille mopo tänä vuonna vai ens vuonna, koska näyttää vähän siltä että tämä tauti ei mene ohi ennenku pyörä seisoo pihalla.

Ei vaiteskaan, musta on sellasta aika vaikea tehä, mutta pari päivää on nyt ollu vähän ihmeellistä.

Mitähän mulle on sattunu kun näin jo toisena yönä peräkkäin unta töistä? Ihan oikeita ihmisiä puhumassa mun kanssa ihan oikeista asioista. Ja ei, kyseessä ei oo mitkään työpaikkaihastukset eikä muut (täällä ei muuten oo tullu edes vastaan ketään, edes teoriassa, potentiaalista ihastuksen kohdetta; liekö syynä insinöörien ja nörttien suuri määrä ;).

Saankohan mä liian vähän unta, mikä sitten pistää näkemään unia (joita en yleensä näe, tai siis ainakaan sellasia muistettavia) ja ne unet on tollasia levottomia. Kuka sitä nyt haluais olla työpaikallaan yölläki! Pitänee koittaa mennä illalla hiukka aiemmin nukkuun, josko sais nukuttua kunnon yöunet vaihteeksi. Ja työheebot saa luvan pysyä niistä poissa. Hus!

Muistaako kukaan enää noita loruja mitä lapsena lällätettiin kavereille aina huhtikuun ekana päivänä? Minäkin koitin parhaani mukaan keksiä juttuja joita kaverit ei kuitenkaan koskaan uskoneet, enkä sitten näin aikuisempana oikeestaan enää ees yritä aprillata ketään. Vähän koitin aamulla kun lähin kotoa 7.40 ja menin sanomaan D:lle heippa ja sanoin kellon olevan jo 10 (D:llä alkaa työt sillon) ja kyllähän se vähän säpsähti, mutta minä tietty heti kerroin että nääh, ei se mitään 10 oo, ei vielä kaheksaakaan. Pitäähän toisen nukkua antaa kun kerran saa.

Asiasta astiastolle, nimittäin sain eilen graduun liittyviä uutisia: meidän vitkutteleva, delegointia vihaava proffa laitto mailia ja pyysi hakemaan sen mun ekan version pois ens viikolla! Perjantai siis palkattomaksi vapaaksi ja eikun junalla Turkkuseen. Ja kunhan tuosta palautesessiosta selviän, niin ei tartte enää ikinä taistella sen miehen kanssa, ja mun piiitkä kausi opiskelijana alkaa oikeesti lähestyä loppuaan :D Haaveet toukokuun publiikkiin osallístumisesta piti kyllä haudata jo viime kuussa, mutta kai sitä pitää olla ilonen siitä, että edes valmistuu määräaikaan mennessä. Ehkä mää kuitenkin jaksan vääntäytyä sinne joulukuun publiikkiin sitten... once in a lifetime junou.

Paras puoli tuossa gradun haussa on kyllä se, että pääsee Äpöön kattomaan kavereita, ehkä joku niistä ottaa mut yöksikin niin ois enempi aikaa turustella, vink vink ;)

***

Ei oo pitkään aikaan tullut jaettua iloa leipomuksista, alkaa jo epäilyttää josko minä mikään cookie monster olenkaan. Mutta ei huolta, kyllä meillä mussutetaan herkkuloita (ite tehtyjäki) harva se viikko! Viimesimpänä loihdittiin sunnuntaina Lemon Meringue Pie digestiven ja Jell-O:n suosiollisella avustuksella. Piti se marenki kuitenki siihen päälle vatkata ihan ite :)

Hienosti onnistu, vaikka meillä ei käytössä ookaan ihan sellasta oikeaoppisen syvää pie-vuokaa. Tehtiin sellanen matalampi suomalainen piirakkavuokaversio, jossa sitruunan ja marengin keskinäinen suhde oli aika lailla fifti-fifti, toisin kuin amerikkalaisella serkullaan.

Nyt kun tuo pohjankin tekeminen itse onnistu hyvin, voidaan käyttää kaapissa vielä oottavat banana cream- ja suklaa-Jell-O:t samaan tyyliin. Vieläku tulis vieraita käymään ni ois kivempi laittaa, ei tulis ite syötyä niin paljo!