Viikonloppu tuli ja meni, ja niin näköjään torstai ja perjantaikin. Piti kyllä plogata mutta... illat on menneet kortinpeluun parissa: Phase10 ja Thirteen. On se vaan niin mukavaa hommaa, varsinki ku kaikkia pelaajia naurattaa vähän väliä. Ihmeellistä, miten hyvin sitä voikaan tulla poikaystävän vanhempien kanssa toimeen. Huomaa kyllä selvästi miten erilaisia vanhempia me suomalaiset voidaan olla amerikkalaisiin verrattuna. Molemmissa tyyleissä on varmasti hyvät ja huonot puolensa, en puolustele kumpaakaan, mutta kyllä meillä voisi jotain oppimista olla. Toisaalta suomalainen perusluonne eroaa aika lailla amerikkalaisesta, ja historiahan munkin kasvatusta on varmaan suurelta osin ohjannut... mutta tämä meni nyt kyllä ihan aiheen vierestä kun piti kakusta kirjottaa ;).

Perjantaina kävästiin 10 000 muun helsinkiläisen kanssa kattomassa Strange Fruit -akrobatiaryhmää Eduskuntatalon edustalla. Aikas ihmetouhuahan tuo oli, kaukaa tihrattiin kunnes 10 min ennen esityksen loppua päästiin ihan kunnon näköetäisyydelle. Ihan mukavan näköstähän se oli, mutta en kyllä aivan ymmärrä hypeä; idea 10, mielenkiintoisuus 6.

Lauantaina lähettiin vanhempien kanssa taas kaupunkiin, mutta tällä kertaa poikettiin matkalla Hietaniemen kirppikselle, ja siellähän olikin oikein mukavaa:). Vaikka taivas oli tumma, ei sateesta ollut vielä tietoakaan ja käppästiin torilla hyvinkin tunteroinen. Saldona D:n äitillä 2 kirkaslasista tuikkusysteemiä, ja mulla 1 lasinen kakkuvati. Kuva alla, vaikka itse vadista ei paljoa näykään kun tuo suklaakuorrute valtasi kaikki reunat:).

Vati on Kastehelmi-sarjaa, josta omalla äitilläniki on jonkin verran kirkkaita kakkulautasia. Tuota ihanan sinistä väriä en koskaan ennen oo nähny, mutta aattelin että passaa kivasti mun pastelliväristen KoKo-astioitten kaa, ja muutenki, on se kyllä kaunis! Ja vielä kun tietää ettei noita enää kaupasta saa ni tulee kiva olo kun tekee kirpparilta tuollasen löydön.

Enivei, kakku on ihan vaan from-a-box, kun huomattiin että tuommonen oli vielä kaapin perälle jääny viime kesän reissulta. Eli German Chocolate Cake, vaikken ymmärräkään miksi se on saksalaiseksi nimetty, suklaakakkuhan tuo vaan on;) Pitihän se sitten tehä, nyt ku on useampia syöjiäki kotona; ei tartte mun ja D:n ihan koko kakkua kahestaan syödä, vaikka menis se varmasti kyllä niinki! Hyvvää on:D

Täytyy puolustuksekseni kyllä sanoa, että osaan minä kakkuja ihan from-a-scratch tehdä, mutta kivoja nuo laatikkokakut on tuollaseen makean nälkään ja ajan puutteessa. Kauniimpihan se tietty vois olla, jos vaikka osais tehä niitä sellasia kakkukoristeita mitä vilisee suosikkiruokaplokeissa, tuntuvat saavan kaikki vermeet Bake&Party -kaupasta. Ehkäpä minäkin vielä joku päivä, ehkä sitten ku se penteleen gradu on kirjotettuna... Rupean sitten oikein leipomismestariksi!