Täällä sitä taas ollaan, ennen kahdeksaa töissä, pirteänä kuin peippo;). Nyt kun on kahtena aamuna noussu kuudelta ja saapunut töihin puoli kahdeksan niin sitä ihmettelee vähän että miksi en useemmin herää aikasin. Kun päivä tavallaan saa enemmän tunteja kun alottaa aamusta aiemmin.

Toisaalta sellanen rytmi vaatii myös aikaisempaa nukkumaanmenoaikaa, mikä mulla nyt onnistuu mainiosti D:n ollessa poissa kotoa. Normaalisti D:n kanssa katellaan mielellään iltasin sohvannurkkaan käpertyneenä telkkaa, se on ihan parasta. Vähä vierihoitoa nääs. Nyt ei tiedä millon tuollanen ilta seuraavan kerran onnistuu... Toivotaan että pian edes päästäisiin samalle sohvalle, mutta syliin käpertymistä ei vähään aikaan varmaan tapahdu, ne kylkiluut jne. :(

Note to self: Älä koskaan pukeudu kauluspaitaan ja tikkiliiviin, saatat säikäyttää viattomat kanssamatkustajat noustessasi bussiin. (aamulla erehdyin luulemaan erästä naista lipputarkastajaksi, oops.)