Jostain kumman syystä tänä iltana iski jälleen ahistus gradun
etenemättömyydestä, vaikka tiedän että tässä on isompiakin asioita
murehdittavana. Mutta silti. Yhtään ei se ole edistyny tällä viikolla.
Ahistaa.
Samoin ahistaa liikkumattomuus mitä on nyt jatkunu jo monta viikkoa.
Pitäis päästä hikoilemaan kunnolla; kotona venyttely ei oikein riitä.
Motivuskortti anoo lataamista, mutta vielä on selvittämättä miten sen
taas halvimmalla sais tehtyä. Saamattomuutta sekin että olin ajatellut
meneväni illalla pyörälenkille, mutta kotisohva veikin voiton. Nyt se
on siirretty aamuksi, josko minä muka sitten la-aamuna saan lähettyä.
Mutta saattaa tuo onnistuakin, kun nyt äiti on käymässä ja sen takia
mennään aika ajoissa petiin -> helpompi herätä aamulla.
Tiedän että ainut ahistus just nyt pitäs olla D ja sen sairaalassaolo,
mutta kun se voi paremmin päivä päivältä, ja luulen että shokki
onnettomuudesta on mun kohalta vähä helpottanu. Enhän minä muuten
pystyis käymään siellä sairaalassa ja kattomaan sitä siinä makaamassa
itkemättä. Mutta tänään pystyin:) Ja musta se on hyvä asia. Osoittaa
jonkinlaista vahvuutta munkin puolelta, ehkä jotain mitä en uskonu
itessä olevan. Oon niin tottunu siihen että D is my rock, kallio johon
turvata. Nyt kun tables are turned, olen yllätyksekseni huomannut että
myös minä kykenen olemaan toiselle tukena, ja turvanakin.
Nyt ootan vain, että pääsen käpertymään sohvan nurkkaan, kädessä
kupponen kuumaa ja kattomaan perjantai-iltojen vakion:
Law&Order, joista tällä hetkellä näytetään Criminal Intent-spin offia
missä kaikista paras Det. Goren on aina selvillä tapahtumien oikeasta tolasta. Ja kun se vielä selvittää jutut suurimmaksi osaksi päässään. Oikea modern day Hercule Poirot!:)
Bonne nuit!
perjantai, 3. elokuu 2007
Kommentit