Hiphei, mulla on uus tukka! Uskaltauduin eilen Helsingissä kampaajalle viime helmikuisen fiaskon jälkeen. Kampaaja ei ymmärtäny mua yhtään, oli kamalan kovakouranen eikä mikään miellyttävä persoonakaan, sinne ei tosiaan takasin ollu menemistä. Tuon takia vähän pelotti, mutta Maikki oli suositellu mulle omaa kampaajaansa, joten sinne uskalsin lähtä.

Ja hyvinhän siinä kävi, värikin oli juuri sellanen ku halusin, vaikken ite haluamaani sanoiksi osannu pukeakaan:) Kampaaja on oikein mukava ihminen, ja tarpeeksi puhelias jotta ei kärsitty niistä epämukavista hiljaisuuksista. Turistiin siitä miten vaikea oikeesti on löytää uus kampaaja, ja miten se on yks näitä naisten elämän mysteereitä, miten hammaslääkärin, gynekologin ja kampaajan sopivuus on niin iso asia. Kai ne on sitten kaikki niin kovin ihmiseen vaikuttavia asioita (siis tukka, alapää ja hampaat) että niitä hoitamaan halutaan itselle sopivat ihmiset.

Nyt sitä ollaan sitten toffeetukkaisia ja valmiina talveen! Ei enää kylmää blondia, vaan lämmintä vaaleaverikköä tilalle:) Tummemmaksihan se tukka sitten tuli, muttei tummaksi. Pituuttakin on vielä tarpeeksi ponnarille, mutta päästiin kamalista ja kärsineistä latvoista eroon. Päästiin eroon kyllä paljosta rahastaki, joten saa nähä millon on varaa mennä uudestaan, ens vuonna joskus!