Viikonloppu on lähestulkoon ohi, sillä edessä on enää gradustelua ja illan päätteeksi (toivottavasti) ansaittu hetki maailmanmatkailun parissa sohvalta käsin. Juuri laitoin itselle ja D:lle pick-me-up –teetä kun mieli oli vähän matala. Mulle chaita ja D:lle senchaa, yummy.

Mun vanhemmat oli meillä käymässä kahden yön pikavisiitillä ja lähtivät alkuiltapäivästä jo takasin Ouluun. Mitenkä siitä sitten paha mieli tuli? No kun meillä ei koskaan ole kauheesti puhuttu asioista, tai siis kommunikointi on hyvinkin suomalaista ja vielä vähäistä. Iski vaan taas voimalla sellainen tunne, että paljon jäi, ja on jäänyt, aikojen saatossa sanomatta. Että aina vaan pitäis ja haluais sanoa, muttei koskaan saa sanotuksi. Kai mulla on kuitenkin aina välillä koti-ikävä, vaikka kauan oonki jo asunu muualla ja olen ihan onnellinen omassa kodissa. Pitäis vaan opetella puhumaan asioista eri lailla, nyt sen kommunikaatiotapojen ero vasta oikein kunnolla huomaan kun on asunu amerikkalaisen kanssa yli vuoden. Me puhutaan kaikesta, ja mikä tärkeintä, pystytään tekemään se riitelemättä. Vaikeammatkaan asiat ei eskaloidu riitelemiseksi. Ja kerrotaan toiselle myös kun tykätään ja kuinka paljon. Sellasia asioitaki on tosi vaikee omille vanhemmille sanoa. Miksi sen pitää olla niin kamalan vaikeeta?

                                                *****************************

Olen halunnut jo jonkin aikaa kertoa suhteestani kahviin ja teehen, joten nyt vihdoinkin sen teen. Aasinsiltana voidaan kai tässä postauksessa pitää tuota chai-mukillista minkä juuri join;).

Tiedättehän miten ihmiset tuntuu jakautuvan teenjuojiin ja kahvinjuojiin?
Esimerkiksi työpaikalla on ne tietyt "hihhulit" jotka juo vaan teetä, ja sitten on ne "raskaan työn raatajat" jotka ei mitään tyttöjen litkuja juo, vaan kunnon perussuomalaista suodatinkahvia. Minä kuulun tietenkin ensimmäisiin, hihhuli kun olen luonnostaan;) (Ja nämä huomioni ovat tietysti yleistyksiä, poikkeuksiakin löytyy.) Kaiken lisäksi, jos oikein kärjistetään, niin lähes kaikki miehet ovat kahvinjuojia eikä heitä näe teepussia uittamassa koskaan. Naisista sentään löytyy molempien koulukuntien edustajia, syynsä kullakin miksi ovat puolensa valinneet.

Minä olen juonut teetä jo kauan, kahvinjuoja en taas ole koskaan ollut. En kuulu niihin jotka oppivat kahvinjuonnin jalon taidon yo-kirjotusten aikaan; minä kun en erityisesti valvonu lukemassa vaan otin vähän rennommin:) Kuitenkin, olen siis ollu teini-iästä lähtien se, jolle on perhejuhlissa ja muissa sosiaalisissa tapahtumissa pitäny kattaa eri kuppi ja hoitaa keitettyä vettä kun kaikki muut tyytyvät kiltisti kahviin. Minä, oikea teinikapinallinen! Muistan kyllä että monet coolit nuoret joi kahvia jo yläasteella, minä en paljon niissä viileissä porukoissa pyöriny vaan omalla, pienellä kaveriporukalla oltiin onnellisia.

Täytyy nyt kuitenkin myöntää, että mikään puritaani en ole. Enkä ole kahvi-isti, en sorra muita jotka eivät juo teetä, enkä niitä jotka vannovat kahvin nimeen. Olen jopa itse tuota mustaa juomaa maistanut. Ensi alkuun runsaan maidon kera, sitten jonkin aikaa mustana (koska se oli jostain syystä parempaa niin), sitten pääsin vuonna 2005 maistelemaan Starbucksin sekoituksia (niissähän ei lopulta kamalasti kahvia olekaan) joiden myötä ihastuin ketjuun niinkuin niin monet muut ennen minua. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta että olen amatööri tässä asiassa.

Uusia teemakuja on mukava testata ja uusia suosikkeja kiva löytää. Rooibos on suursuosikki, suurelta osin sen kofeiiniköyhyyden takia. Ei illalla viitsi enää myöhään muuta juoda, pitäis unen päästäki saada kiinni. Chai on tosi kiva syksyjuoma ja vihreä tee nyt menee ihanien makujen vuoksi minkä kanssa vaan, ja minä vuodenaikana vaan. Joskus on tullut vikaostoksiakin, mutta ei oikeastaan koskaan irtoteen kanssa. Pitäisi varmaan lakata ostamasta pussiteetä kokonaan. Nyt sitä on ostettu vähän vieraita varten, kun on ne niin käteviä jos teenjuojia on useita. Turussa asuessa keitin puruteetä muille kuin itellenikin, mutta onnistuin rikkomaan ihana haudutuskannuni uuden kodin keittiön laattalattialle… Uusi on vielä hakusessa, kun en osaa päättää minkälaisen haluaisin, ja valikoimatki tuntuu olevan tosi rajalliset. Ehkä ens vuonna.

Tosiaan, pointti miksi halusin kahvista kirjottaa, oli se miksi sitä nykyään juon. Meille tulee erikoislähetyksenä meren takaa kuvan CoffeeMate-nimistä ihanuutta, millä suomalainen kahvi saadaan maistumaan milloin vaniljalta, hasselpähkinältä, suklaalta, praliineilta tai mustikkapiirakalta. I'm hooked! Muualla kuin kotona juonkin sitten useimmiten teetä, kun kahvi maidon kera ei ole enää ihan sama asia kuin ennen...

BR,