Meidän lahja-amaryllis on jo kukkansa kukkinut, kuva otettu toissailtana. Kaunis valkoinen jonka äitini meille antoi kun parisen viikkoa takaperin kävi meillä viikonlopun vietossa. Siinä se on meitä ilahduttanut keittiön ikkunalaudalla jo monta viikkoa, kunnes sai tarpeekseen toissa yönä...

Noin kello 2 herättiin molemmat ihmeelliseen kopsahdukseen joka kuulosti tulevan keittiön/olohuoneen suunnalta. Hetken aikaa siinä mietittiin kukin omassa päässään mikä äänen olisi voinut aiheuttaa, kunnes lamppu välähti: amaryllishän se varmaan menetti tasapainonsa ja putosi. Ne kun tuppaa vanhemmiten kasvamaan kovasti pituutta ja meidänkin kukassa 2 vartta olivat jo alkaneet erkanemaan toisistaan synnyttäen kestämättömän tasapainon puutteen. Könysin siitä sitten ylös ja silmät ristissä keittiöön tarkistamaan tilanteen. Siellä se möllötti laattalattialla surullisen näköisenä mullan keskellä :( Nostin toisen ylös ja pöpperöisenä kaivoin jostakin paksua lahjanauhaa, missä on rautalankaa sisällä ja kiedoin sillä erkaantuneet varret taas yhteen. Palautin toisen ikkunalaudalle ja palasin nukkumaan. 

Uni ei ottanu tullakseen kun pelkäsin että tulossa on vielä toinen moksahdus. Mielessäni pyöri skenaario masentuneesta kukasta, joka on päättänyt lopettaa olemassaolonsa ja hypännyt ikkunalaudalta samalla huutaen Gerooonimooo!