Sellasta vietetään tänään, kuten joka keskiviikko meidän huushollissa. En ollut koskaan kyseisestä konseptista kuullut ennen kuin joku kamalan vaikea keskiviikkoaamu en meinannu millään päästä sängystä ylös ja D koitti minua kovasti tsempata ja lohduttaa. Yksi piristyskeino oli ilmoittaa että eihän tässä mitään: today's Humpday you know!

En tiedä kuinka monelle tuollainen Humpday-konsepti on entuudestaan tuttu, mutta mulle se tuli täytenä yllätyksenä. Nykyään sen muistaminen oikeesti auttaa jaksamaan ja tänään viimeksi kellon herättäessä 5.45, D minua aiheesta muistutti: olipahan piirun verran helpompi nousta ylös :)

Lyhykäisyydessään kyseessä on keksitty ajatus siitä, että seitsemän päivän viikko on kuin isohko mäki: maanantaiaamuna lähdetään kiipeämään sen huipulle, mikä vihdoin keskiviikkona saavutetaan ja siitä eteenpäin homma meneekin alamäkeä luistatellessa kohti sunnuntai-iltaa! Tietty joka viikko on uusi mäki kiivettävänä, mutta keskiviikkoon päästyä homma helpottuu ja sitä uskaltaa jo vähän siirtää ajatuksia kohti viikonloppua.

*****

Asiasta kukkaruukkuun... Meillä on ollut viimeiset pari viikkoa vallalla joku kaamea järjestelypöpö: on siivottu siivouskomeroa, tyhjennetty vaatekomeroa, hankkiuduttu eroon vanhasta runko- ja joustinpatjasta, laitettu keittön seinään uudet hyllyt, järjestelty kirjahyllyjä ja eilen kaiken kukkuraksi jopa vaihdettu kirjahyllyjen paikkoja olohuoneessa! Mistähän nyt tuulee? Mutta en minä valita, järjestystä sitä olla pitää :)

Vaikka kaikki tuo järjestäminen on vienyt kyllä sen vapaa-ajan mikä olisi oikeesti pitäny käyttää luonto-DVD-käännöksen (yet another!) tekoon. Jää seuraavaan viikonloppuun senkin aloitus.