Meille saapui tänään viikon odotuksen jälkeen uusi asukas. Pieni tyttö joka vielä ainakin tänään on viettänyt suurimman osan ajasta keittiön kaappien alla piilossa. Löysipä jopa tiensä uunin taakse, jonne emme olleet edes ajatelleet kenenkään mahtuvan, mutta nyt se (potentiaalisesti vaarallinen) kolo on tukittu. Välillä sieltä kaapin alta näkyy vilaus vaaleanpunaisesta nenästä tai harmaasta hännänpäästä. Kärsivällisyyttä kysytään nyt kaikilta asukkailta yhtä lailla, uusimmalta sen lisäksi myös aimo annos rohkeutta ja uteliaisuutta, jotta kotiutuminen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti ja onnellinen yhteiselo pääsee kunnolla alkamaan.
Kyllä hän on jo pari pientä, pikaista tutustumiskierrosta asunnossa tehnyt, mutta aika arkaa on meno vielä.
Ruokakupille on tie jo kuitenkin tullut tutuksi, uutena lemmikin omistajana sain vihdoinkin hankkia kauan ihailemani Alessin ruokakupin: