Meinas tänä aamuna loppua ihmisakusta virta kun sotkin vihdoinkin polkupyörällä töihin. Puolimatkassa alko jo reisissä tuntua siltä että perille asti ei päästä, mutta pakkohan se oli ku ei nyt voi töihin menemättäkään jättää. Sinnillä poljin viimeset 7 kilometriä ja apuna ainoastaan korviin tulviva musiikki. Vika ylämäki työpaikalle on pirullisen loiva ja pitkä, oikea kuntotesti. Sattumalta vähän ennen viimeistä mäkirutistusta soimaan pärähti shufflella tämä:

Kylläpä autto!

Nyt valmistaudun jo lähtemään kotia kohti; edessä samat n. 17 km toiseen suuntaan. Onneksi kotimatka tuntuu aina kummasti menevän sutjakkaammin kuin tulomatka :) Tavoitteena on ollu kesän alusta asti kulkea nyt ainakin se yks päivä viikossa pyörällä töihin kun ei tuota motivusta tuu paljon kesällä harrastettua, mutta pari nuhaa ja sateiset ilmat ovat olleet suunnitelman toteutuksen tiellä tähän päivään saakka. Jospa ne kesäkelit ovat vihdoin tulleet jäädäkseen. Kivahan se on musaa kuunnella ja mennä omaa tahtia eikä bussikuskin pillin mukaan. Mutta ens viikolla sitten taas, jos sää sallii!