Täytyy kirjoittaa oikein tännekin miten tänä aamuna tuli, kaikesta huolimatta, työmatkalla sellainen tunne, että elämä on ihanaa. Tiiättekö kun joskus tuntuu niin kuin aika pysähtyisi ja hetken ajan päässä on vain yksi ajatus/tunne/näkymä? Kattelin vaan bussin ikkunasta kun aurinko kiipesi korkeammalle ja sai keltaiset lehdet puissa näyttämään kultaisilta eikä pilvenhattaraakaan näkyny taivaalla. Ah, miten kaunis näky!

***

Aasinsillalla otsikon aiheeseen: pieniä onnellisuudenpuuskia - à la tämän aamun auringonpaiste - tarjoaa myös uudet syysihanuudet joita on minunkin kaappiini jo päätynyt vaikken mikään muotibloggaaja tai himoshoppaaja olekaan. En ainakaan myönnä olevani ;)

Uutta kynsilakkaa on testattu jo parisen viikkoa, ja vaikkei se ihan niin ruskea olekaan kuin toivoin niin kaunis kuitenkin! Hyvin tumman punainen missä mukana himpun verran suklaanruskeaa, oikein syysihanuusväri. Clutch Me If You Can by Essie:

1967336.jpg

Tätä aamua sulostuttivat myös ekaa kertaa jalkaan päässeet nilkkurit. Ostin ne jo kuukausi sitten, mutta jotenkin sitä on tullu vaan pitkitettyä ballerinakautta joten saappaat ovat saaneet odottaa. Täydellisiä nilkkureita etsin jo vuosi sitte, mutta sillon ostoslistalla niiden eteen kiri ratsastussaappaat (joita muuten on myös kiva ruveta taas pitämään pitkän kesätauon jälkeen). Tänä vuonna mikään ei enää estäny ostamasta nilkkureita, varsinkaan kun vihdoinki vastaan tuli juuri sellainen pari mitä olín ajatellukki. Korkoa on eniten mitä missään omistamissani kengissä, mutta kun kyseessä on vähän tukevampi korko niin no problem! Nyt sitten vaan sukkahousut ja hameet riviin, jotta pääsevät popot oikeuksiinsa ja esille farkun lahkeiden alta :)

1967290.jpg

Jottei kaikki syystoiveet olisi täytettyinä niin tällaista neuletakkia meillä vielä kaipaillaan...

1986379.jpg

Kengät ja neuletakki: Marc O'Polo

Kuvan mallin täydellisyyttä vähän sumentaa sen kova hinta. Ainakin vielä se on jääny kauppaan, ja viimeksi käydessäni sitä kattomassa ei omaa kokoakaan enää ollu :( Se siitä kai sitten. Olen vaan niin vilukissa, että tuommosen villatakin nähdessäni osaan jo kuvitella sen lämpimän ja pehmeän fiiliksen mikä se päällä ois. Ja töissäkin on taas alkanu se aika vuodesta jolloin näpit on jäässä ihan koko ajan. Harmi ku ei voi kirjottaa ilman käsiä. Jos vois niin istusin niitten päällä koko työpäivän jotta pysysivät ees vähän lämpiminä :D