Miksi asiat menee pieleen silloin ku ne ei missään nimessä sais niin tehdä? Tänä aamuna tuntui kuin maailma koittaisi antaa mulle opetuksen. Viimeistä aamua ennen illan Halloween-juhlia viedään ja tietty sen piti mennä koko lailla pieleen.

• Herätyskello ei aamulla soinu, heräsin D:n herätyskelloon puoli kahdeksalta. Tarkoituksena oli olla jo töissä silloin.
• Bussi ajoi työpaikan risteyksen ohi, kuten parina muunakin aamuna on käynyt. Piti sitten käydä kääntymässä seuraavassa lähimmässä risteyksessä. Lopputuloksena töissä vasta 8.40 sen suunnitellun puoli kahdeksan sijaan.
• Lyödään lyötyä: sain huonoimpia mahdollisia uutisia koskien erästä haikailemaani työtä.

Koita tässä sitten hoitaa työt rivakasti, jotta pääsen lähtemään ajoissa kotiin valmistelemaan juhlia. Ei huvita työt, ei juhliminen. Tuntuu vaan siltä, että haluaa lukittautua loppupäiväksi vessaan itkemään ja surkuttelemaan olemassaoloaan.

Pitänee varmaan lievittää tuskaa illalla perisuomalaiseen tyyliin...