Täytyy myöntää, että olen niitä ihmisiä jotka kokevat asioita muiden ihmisten kautta jos ne jostain syystä eivät ole itselle juuri silloin mahdollisia. Tuo saattaa kuulostaa epämääräiseltä, mutta annaskun selvitän :) Esimerkistä käy shoppailu: hyvien ystävien kanssa ostoksilla ollessa iloitsen toisen löydöistä ja ostoksista yhtä lailla vaikken itse mitään olisi löytänytkään. Joskus jos ei ole varaa, tai ei tarvitse mitään, on mukava vain auttaa toista löytämään etsimänsä.

Olen aina iloinnut muiden lemmikeistä ja niiden kanssa olosta, ja teen niin vieläkin vaikka kotonakin on nyt kissa. Eläimet vaan on niin ihania! Viime lauantai-illan vietin pitkäaikaisimman ystäväni luona saunomisen, hyvän ruoan ja valkkarin merkeissä. Saatiin juteltua kunnolla kaikesta juuri mieleen juolahtaneesta ja jo vuosiakin vaivainneista asioista. Minäkin sain puhuttua mielessä olleesta tulevaisuudessa mahdollisesta tapahtuvasta muutosta ulkomaille, ja puhuminen aina jotenkin selkeyttää asioita. Puhuminen on cool.

***

Ilman sen kummempia aasinsiltoja tahi sujuvaa transitionia haluan täällä blogissakin hehkuttaa miten onnellinen olen hyvän ystäväni puolesta! Häntä kosittiin karkauspäivän iltana, ihanasti polvistuen ja ystäväni vastasi kyllä, totta kai. Itsellä asia ei vielä ole ajankohtainen, vaikka onnellisesti yhdessä D:n kanssa ollaankin, mutta nämä muuttoasiat ja muut ovat jarruna elämää-muuttavia päätöksiä mietittäessä. Tietenkin innostukseni määrää vielä kasvattaa se, että minua pyydettiin kaasoksi ja pääsen miettimään ja toteuttamaan ystäväni tähänastisen elämän tärkeintä päivää. Kun vain ajattelenkin hetkeä kun sain kihlauksesta kuulla, suu vetää hymyyn ja mieli paranee, on se rakkaus vaan niin ihana asia...

Tuon hymyntuojan lisäksi mieltä piristi tänä aamuna ikkunasta auennut valkoinen maisema. Lumi on pysynyt maassa! Ja nyt aurinkokin on tullut esiin hetkeksi, joten nauttikaamme kaikki näistä elämän pienistä iloista!