... kun pienenä kaikki oli niin yksinkertaista ja helppoa? Tai siltä ainakin tuntuu vähintään kerran kuukaudessa kun tuppaa päähän tunkemaan ajatuksia tulevaisuudesta ja mitä ite siltä oikein odottaa/haluaa.

Sunnuntaina sai pitkästä aikaa viettää iltapäivää kahden hyvän ystävän seurassa ja vähän tuulettaa ajatuksiaan monista mieltä askarruttavista asioista. Kummasti sellanen helpottaa vaikkei selkeitä vastauksia kysymyksiinsä keskustelusta aina saakaan. Mun mielessä pyörivät asiat on ollu viime vuodet aika lailla samat, eli edistystä vastausten löytämisessä ei oikeestaan oo tapahtunu vaan edelleen ollaan löytöretkellä. En tiedä mitä se vaatis, sapattivapaatako, että sais jonkinnäkösen selvyyden omaan elämään ja sen suuntaan.

Miettimisen aiheet:

• Parisuhteen tulevaisuus - mihin maahan meidän elämä tulee asettumaan, pystynkö jättämään Suomen, pystynkö sopeutumaan Amerikkaan, mitä jos en, erotaanko jne.
• Työ - en malta olla ajattelematta että tuolla jossain on joku mulle sopivampi duuni, jossa tuntisin olevani hyvä ja jota ois välillä jopa mukava tehä, tietty sen pitäis olla ok palkattu kun sitten maisterina ei viittis takas kerroshoitajaksikaan lähteä. Tietty ois kiva kokeilla kääntäjän hommiakin kun kerran siihen on koulutusta.
• Vanhempien vanheneminen - joskus kadulla tai kahviloissa näkemäni vanhukset saavat mut itkemään kun kuvittelen omat vanhempani heidän tilalleen. Tiedän että on turha itkeä tulevaisuudenkuvia, mutta minkäs teet kun oon tällanen menneitten- ja tulevaisuuden"muistelija". (Vanhemmat liittyy omalta osaltaan myös ekan kohdan parisuhdeaiheeseen...)

Vaikka lista on lyhyt, on aiheiden sisältö laajaakin laajempi. Tuossa riittää pohdittavaa ja päätettävää tälle ihmiselle välillä liikaa, tuntuu niin mahdottomalta tehdä tuollasia päätöksiä. Siksi kai sitä huomaa välillä haikailevansa takas ala-asteelle kun ei ollu huolta huomisesta!

Kaiken takana on kuitenkin kysymys siitä mitä minä tahdon. Tuohon en oo vielä koskaan pystyny varmalla äänellä vastaamaan mitään. En tiedä kauanko siihen vielä menee, ja kuinka kauan siihen oikeasti saa enää mennä. Tähän postaukseen ei nyt kyllä tullu päätä eikä häntää, mutta välillä tuntuu että päätä selvittääkseni pitää naputella tänne tajunnanvirtaa ja toivoa että se auttais :)