Kokeeseen valmistautuminen tuppaa aina olemaan jossain määrin vastenmielistä. Ei siksi, ettei aihe/koe kiinnostaisi vaan aina löytyy mielekkäämpääkin tekemistä kuin lukeminen ja opettelu. Ei auta vaikka kyseessä on oma ammatillinen tulevaisuus ja mahdollisuus uuteen uraan. Tästä voinette jo päätellä, että mitään termilistoja en ole vieläkään maanantaita varten kirjoittanut. Ja eihän itse kokeessa mitään apuvälineitä saakaan mukana olla, mutta voisi ainakin omaa vuoroa odotellessa palauttaa mieleen mahdollisesti tarpeellista sanastoa.

Olen nyt viimeisen viikon lukenut Newsweekiä ja Le Nouvel Observateuria matkalla töihin ja töistä kotiin siinä toivossa, että jotain ajankohtaisia asioita - ja niihin liittyvää sanastoa kahdella kielellä - olisi jäänyt tuonne korvan taakse. Tiedän, että maanantaita varten pitää valmistautua ja sitä tulee varmasti vielä viikonloppuna tehtyäkin. Mutta toisaalta uskon, että kahden viikon rypistyksellä (mikä minun kohdallani ei ole kokopäiväisestä työstä johtuen ollut läheskään riittävä) ei ole läheskään niin suuri merkitys kuin jo olemassa olevalla/aiemmin hankitulla kielitaidolla. Näin ollen osa minusta ei stressaa ollenkaan, koska asialle ei suuria enää tässä vaiheessa voi. Loppuosa onkin sitten kauhusta kankea ja toivoisi koko kokeen olevan jo ohi. Sinänsä onkin varmaan ihan hyvä, että koe on jo aamulla ja pääsen kotimatkalle luultavasti puolen päivän aikaan.

Ehkäpä värvään työkaverini pitämään kanssani huomenna Ranska-päivän, jolloin voimme höpöttää omia juttuja sekä kahvitauoilla että lounaalla ilman huolta siitä, että joku muu pysyisi keskustelussa mukana. Ranskan kieli vaan pitäisi saada aktivoitua, enkussa ei ole samanlaista kuivaa kautta takana. Eikä kukaan maanantain raatilainen varmaankaan saa minussa aikaan samanlaista jännitystä kuin oma ex-proffa, josta luulin jo kesällä pääseväni lopullisesti eroon. Kuinkahan vaikean puheen se meinaa pitää? Mitäköhän kiperiä kysymyksiä maailmantilasta se heittää kun kokeen lopussa pidetään "kyselytunti" kaikilla kolmella koekielellä?

Olen usein huomannut kadehtineeni kissanelämää.