Hävettää... En sitten saanutkaan postattua edes tänä aamuna. Syitäkin löytyy, tai oikeastaan yksi aikas tärkeä sellainen, mutta ei siitä sen enempää vielä tässä vaiheessa ;) Kerron jos jotain kerrottavaa on seuraavan kuukauden sisällä. Mutta siis koko lauantai meni sisälläerinäisissä hommissa, joista viimeisimpänä iltayhdeksältä alotettu viikkosiivous, mistä edettiin sujuvasti kenkien sesonkivaihtoon (kesäkengät pois ja syys-talvimallit tilalle eteiseen) ja vaatekaappien vaihtoon. Siellä D vielä vaihtaa hyllyjen paikkoja hikipäässä ja sänky on täynnä vaatepinoja. Lopputuloksen pitäisi miellyttää molempia; vaihdetaan päittäin kaapit ja D saa integroidun laatikoston ja minä sen sijaan metallikoreja.
Kuinkahan monta kertaa ehin aukasta D:n komeron ennen kuin opin että oma komero onkin nyt vasemmalla puolella eikä oikealla :)
Mutta matkaan siis vielä. Yks kuva Barcelonasta jäi laittamatta, nimittäin amerikkalaisia jonkin verran naurattanut leipämerkki:
Kuinkahan monta kertaa ehin aukasta D:n komeron ennen kuin opin että oma komero onkin nyt vasemmalla puolella eikä oikealla :)
Mutta matkaan siis vielä. Yks kuva Barcelonasta jäi laittamatta, nimittäin amerikkalaisia jonkin verran naurattanut leipämerkki:
Ranskan puolelle päästyämme, tunsin suurta helpotusta ja onnellisuutta siitä, että pystyin taas kommunikoimaan paikallisten kanssa ilman ongelmia. Ainut asia mikä Ranskassa jännitti pikkasen, oli vuokra-autolla huristelu kun olen tunnetusti itse aika varovainen kuski. D kuitenkin hoiti ajamisen tällä reissulla, ja kunniakkaasti vielä, vaikka auto olikin mun mielestä Provencen oloihin vähän turhan iso...
Kaunis C6 sitikka kaikilla herkuilla. Onneksi apgreidattiin matkatavaroiden takia suurempaan kun saatiin samaan hintaan gps, joka teki kyllä matkanteosta huomattavasti stressivapaampaa. Stressiä aiheuttivat vaan paikalliset kuskit ja tiet ;) Tietty ilmastointi oli myös ihan must koetuissa lämpötiloissa. Meikäläiselle meinas olla liian kuumaa, mutta parempi se kuin kylmä. Ainakin kesälomalla.
Pont du Gard, ikivanha akvedukti joka kyllä hämmästytti koollaan ja hyvällä kunnollaan. Lisätietoja paikasta löytyy esimerkiksi täältä.
Aigues Mortes, missä pidettiin välipalatauko: reissun eka ja ainoa crêpe Nutellan kera, nami. Ihana pikkukaupunki, tietty me käytiin vaan muurin ympäröimässä vanhassa osassa kuten kunnon turistin pitääkin.
Itsemurhalampaita kaupungin muurin ulkopuolella. Jonkinlainen installaatio taisi olla, en huomannut ottaa tarkempia tietoja ylös. Aika vinkeitä (ja pelottavia) olivat.
Huljuteltiin D:n kanssa varpaitamme Välimeressä, mitä ei kumpikaan oltu ennen tehty. Paikka oli
Saintes-Maries-de-la-Mer. Aikas pitkä ja täysi biitsi, ja kamalasti kamalan ruskettuneita immeisiä. Me kun ollaan aika lailla ympäri vuoden kalkkilaivan kapteeneita...
Saintes-Maries-de-la-Mer. Aikas pitkä ja täysi biitsi, ja kamalasti kamalan ruskettuneita immeisiä. Me kun ollaan aika lailla ympäri vuoden kalkkilaivan kapteeneita...
Pupucen luona vietettiin tällä kertaa vain 2 yötä, mutta paikka teki niin suuren vaikutuksen, että toivon pääseväni sinne vaikka kokonaiseksi viikoksi hermolomalle. Kukkivat puut/pensaat, ympäristön hiljaisuus, lämpimät mutta pimeät illat, kauniit huoneet, paras aamiainen ikinä unohtamatta koko loman parhaita illallisia.
Jatkettiin kuitenkin matkaa Nizzaan mistä oli määrä lähtä junalla Roomaan. Matkalla pidettiin lounastauko Aix-en-Provencessa. Moottoritieltä poistuttiin St Raphaëlissa, minkä jälkeen seurattiin rantaviivaa aina päämääräämme saakka. Kauniita maisemia ja mutkaisia teitä riitti, ja matkanteko oli aika hidasta kun ei ihan rajoitustenkaan mukaan uskallettu kapeilla teillä ajaa.
Kommelluksitta päästiin illansuussa Nizzaan, missä otettiin halvat huoneet Etap-ketjun hotellista kun tarkoitus oli kuitenkin vaan nukkua ja häipyä heti aamulla junalle. Vuokra-auto palautettiin Nizzan aseman toimipisteeseen näppärästi ja jo 10 aikaan aamulla oltiin junassa matkalla Colosseumia kohti.
Jatkettiin kuitenkin matkaa Nizzaan mistä oli määrä lähtä junalla Roomaan. Matkalla pidettiin lounastauko Aix-en-Provencessa. Moottoritieltä poistuttiin St Raphaëlissa, minkä jälkeen seurattiin rantaviivaa aina päämääräämme saakka. Kauniita maisemia ja mutkaisia teitä riitti, ja matkanteko oli aika hidasta kun ei ihan rajoitustenkaan mukaan uskallettu kapeilla teillä ajaa.
Kommentit